Eilis iltana, kun lapoin halkoja uuniin, tein sen haikein mielin. Halasin joka halkoa ja jätin jäähyväiset niille. Minut oli tuomittu ympäristöterroristiksi, ja mistäs muualta kuin kukkulan huipulta...
Leo Stranius, Luontoliiton pääsihteeri, ympäristöasiantuntija ja ituviljelmän Don Quijote huuteli siellä kuuselle ; Jo riittää! Ei enempää käpyjä!
Tuohon huutoon on helppo yhtyä. Käpyjä on jo aivan riittävästi, kuusi lopettakoon kasvamisensa!
Straniuksella oli jo kelpo ämpärillinen käpyjä täynnä, ja silloinhan se riittää muillekin?
Joskus tuntuu että elämän ja luonnon ymmärtäminen on kaikkein vaikeinta juuri heille, jotka sitä kuvittelevat ymmärtävänsä. He jotka sitä ideologiansa tai työnsä puolesta pohtivat.
Vaan missäs paska, jos ei kärrynpäällä?
Talouden kasvun vihaaminen on yksi ideologia joka on helppo nähdä synkkänä kuin hiipuva hiili.
Kun ihmisille lapioidaan huolia ympäristön tilasta, niin aika moni siitä huolestuu.
Ja se on aivan oikein, mutta pitäisi ymmärtää mikä oikeasti kuluttaa luontoa ja niitä heti huomenna loppuvia luonnonvaroja.
Minä en ole mikään ympäristön vihaaja, päinvastoin. Minä uskon eläväni ekologisemmin kuin nämä monet kiukuttelevat ituhipit!
Ja minä uskallan väittää että nuo toinen silmä taskussa kulkevat ituhipit ovat pahimpia ympäristön tuhoajia.
Aitoja ekoterroristeja!
Tavoite jossa pyritään 2-3 prosentin kasvuun, ja kyllä, ikuisesti, on totta ja tuiki tarpeellista.
Ja nimenomaan ympäristön kannalta.
Miksi?
Lasketaanpa ensin tuon Don Quioten ämpärissä olevat kävyt?
En usko että Stranius tahtoo takaisin kivikaudelle. Kivikauden miljöötä on hauska leikkiä viikonloppuna vaikka Nuuksion pusikoissa.
Se on oikeasti kivaa! Hus hus kaikki sinne pusikkoon! Vaan on sieltä kiva palata viikon jälkeen kotiinkin.
Mutta ennenkuin häivytte kirkastamaan niitä aivosolujanne, kurkataan siis sinne Staraniuksen ämpäriin.
Luulisin että Stranius tarvitsee vessapaperia. Koska Stranius kirjoittaa internetin ihmeelliseen maailmaan, luulen että Sranius tarvitsee nettiä? Luulen myös että Sranius puhuu puhelimeen?
Uskon että Sranius ajelee ainakin bussilla?
Hän varmasti idättää jossakin kommuunin ikkunalasilla ituja ja katselee maailmaa.
Samalla huutaa että hänellä on kaikki mitä hän tarvitsee, eikä käännä päätään.
Hänelle riittää se vessapaperi mitä hän päivittäin käyttää. Mutta osaako hän laskea kuinka puustolle kävisi jos muut toimisivat samoin? Siis jos 6 miljardia ihmistä käyttäisivät 10 palaa paperia takamuksensa siistimiseen?
Ah unohdin, Straniuksella on varmasti kuivakäymälä ja hän siistii itsensä jäkälällä. Sääli silti poroja, joidenka hyvää ravintoa hän tärvelee.
Täältä sivistyksen toiselta puolelta loppui viimeinenkin ymmärrys siinä vaiheessa kun kuuntelin Straniuksen ja EK:n Penna Urrilan haastattelun.
Stranius olisi tosiaan kaatamassa sitä kuusta joka kuluttaa niitä maassa oleilevia luonnonvaroja!
Kärjistän toki asiaa, mutta asia on juurikin niin.
Eikö Stranius ymmärrä että kun kuusi kasvaa, se estää eroosiota? Jos toimimme kuten hän kehottaa, vaivaa meitä pian eroosio.
Jaa kuinka niin?
Palataan siihen Sraniuksen käpykoriin missä oli sitä vessaperia, siivu tiedon valtatieltä, kenkäpuhelin ja peräti bussi millä pääsee sieltä kommuunista kirjastoon tai vaikkapa Lidlin roskiksista ituja koluamaan.
Starnius varmasti väittää että jos kaikki kävyt jaettaisiin tasan, niin kaikilla olisi saman verran käpyjä kuin hänellä. Ehkä jopa enemmän. Näin ei ikävä kyllä ole. Stranius porsastelee, minä porsastelen ja sinä porsastelet. Me käytämme luonnonvaroja ja resursseja enemmän kuin sitä meille luonto kykenee tarjoilemaan.
Näin se vain on.
Mutta minä en syytä ketään. Minä en osoita ketään sormella ja väitä muita pahiksiksi.
Minä en varsinkaan syytä kuusta luonnonvarojen tuhlauksista, joka juurillaan nyhtää äiti maan antimia, vaan päinvastoin tiedän että se tipauttaa koriini kävyn jos pari, mutta se myöskin estää eroosiota.
Talouskasvu toimii juuri näin. Nyt minulla tätä kirjoittaessani on edessäni ehkä on noin 15kg elektroniikkaa. Pihassani on 8 hengen tila-auto joka kuluttaa 6 litraa 100 kilometrillä menovettä.
Ehkä kymmenen vuoden kuluttua tarvitsen eteeni vain muutaman satagrammaa tavaraa, ehkä autoni kuluttaa puolet nykyisestä.
Talouskehitys nimenomaan ajaa pohjimmiltaan ihmisen ja luonnon etua.
Silloin kun talous ottaa takapakkia, ottaa myös luonto. Vaikkakin se hetkellisesti tilastoissa näyttää että kuparin louhinta on vähentynyt.
Se että me teemme tyhmiä ratkaisuja, hankimme sellaista mitä emme välttämättä tarvitse, on monesti ympäristölle tuhoisaa. Mutta vielä tuhoisampaa sille on se että uskomme että jos sen talouden kuusen kaadamme seuraisi siitä jotakin hyvää.
Päin vastoin silloin tuhoutuu onnellisuus, kohtuullisuus ja ekologisuus, jota Stranius haluaisi vaalia.
Minä kehoitan kaikkia onnellisuuteen, kohtuullisuuteen ja ekologisuuteen.
Sellaiseen meillä on jo mahdollisuus, mutta sellaiseen ei ole kaikilla mahdollisuutta. Toimikaamme niin että se olisi mahdollista kaikilla muillakin. Kaikkialla maailmassa.
Se saavutetaan vain ikuisella talouskasvulla, niin kauhealta kuin se siellä kukkulan laella kuulostaakin.
Mutta ituviljelmän Don Quijote ei sitä ymmärrä. Hän on onnellinen käpykoreineen. Kuusen joutaa kyllä kaatamaan!
Vaan minulla on ongelma. Kaadanko ensin kuusen, vain pistänkö nuo kanaset pataan? Nekin kun paskovat ja näin tuhoavat ympäristöämme?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti