Mikan Palvelu

Mika on mopomies.
Jostakin lumihiutale pudotessaan nappaa muotonsa. Yleensä se saavuttaa kuusikulmaisen muodon, jakautuen lopulta lukemattomiin variaatioihin. Jokainen lumihiutale on erilainen.
Minä nappaan kourallisen lunta käteeni, teen niistä lumipalloja, viskelläkseni niitä ympäriinsä.

Mutta nyt käteeni tippui hiutale, josta en pyöräytäkään palloa ja viskaa sitä kohti jonkun klyyvaria.
Sillä Mika on myös herrasmies.
Maailma on kova paikka jokaiselle lumihiutaleelle. Se lopulta sulattaa jokaisen, eikä lopulta kukaan ole sen kummempi.
Mutta maailma on armottomampi paikka, jos sattuu saamaan muotonsa suojasäällä.
Mika on sellainen. Mika on kehitysvammainen.

Liian usein maailma on taistelupaikka, jossa vihollinen kohdataan brutaalisti kvartaali kvartaalilta.
Häviön tullessa kerätään voimia, jotta seuraava taistelu varmasti voitettaisiin. Tuossa taistelussa unohdetaan helposti ne, jotka oikeasti ymmärtävät pelin tarkoituksen.
Elämä ei ole taistelua muita vastaan. Se on tekemistä ja hyväksyntää.
Ja Mika on tekijämies.

Joskus jossakin oli juttua Mikan mattokutomosta. Jossakin autotallin uumenissa louskutti kangaspuut sylkien mattoja maailmalle. Ja jokainen kyyninen ihminenhän tietää että mattoja saa mattokaupasta, kvartaali kvartaalilta.
Vaan jokaisella matolla on tarinansa. Jokaisen maton takana on tekijämies. On mattoja jossa sukkulaa loimien välissä on heilutettu kuparissa kulkevien elektronien voimin, nappia painamalla. On mattoja, jossa sukkula on juossut loimissa käsien heiluttamana.
Vaan molempien takana on aina tekijämies. Eikä lopulta ole väliä kuinka monta mattoa syntyy kvartaalilla. Hienointa on että niitä syntyy, mutta vielä hienompaa on että tekijä siitä nauttii.

Sillä katsopa taaksesi! Katsopa itseesi! Se mistä me rakennumme, koostuu siitä miten saimme hyväksyntää. Jos hyväksyntä jäi saamatta, näkyy seuraava kvartaali melko kyyniseltä.
Sellainen on ihmismieli.

Mutta Mika ei katso kvartaalia. Mikasta on hienoa tehdä jotakin.
Pienten lasten isänä, seuraan joka päivä onnistumista ja epäonnistumista. Ja kaikki lapset ovat erilaisia. Joku tykkää lukea, toinen piirtää, kolmas keikkuu puussa, ja ehkäpä jokainen pujottaa jossakin välissä helmikoruja nauhaan. Ja väjäämätön totuus on että joskus käsi lipsahtaa, ja kaikki helmet putoilevat maahan.
Juuri sillä hetkellä puntariin laitetaan elämä ja edellinen kvartaali.

Se miten me suhtaudumme muihin, peilaa itseämme.


http://www.mikanpalvelu.fi/