Asia ei oikeasti ole lainkaan niin vaikea, kuin moni saattaisi luulla.
Tavalliset ihmiset käyttävät facebookia, Kauhajoen kunnallislehteä, tai jotain muuta sosiaalista mediaa ilmaistakseen itseään. (Sosiaalinen media on sellaista ihmisten välistä vuorovaikutusta virtuaalitodellisuudessa, mitä joskus aikoinaan hoidettiin naapurin kanssa kahvikuppi tai kirves kädessä.)
Byrokratia on vanha viranomaisten tapa toteuttaa tuota keskinäistä sosiaalista vuorovaikutustaan.
Jos tavallinen ihminen haluaa kertoa jostakin asiastaan kavereilleen, hän käyttää siihen vaikkapa Facebookin tilapäivitystä.
Se saattaa olla luonteeltaan informatiivista, tai yleistä statuksen kohotusta, kuten minulla.
Ja viranomaisilla on aivan samanlainen tarve. He tahtovat että saman asian näkee mahdollisimman moni kaveripiirin viranomainen. Tuo alkeellinen viranomaisten sosiaalinen media on nimeltään byrokratia.
Tämän vuoksi se sama paperi kiertää kädestä käteen, kunnes se on varmasti tavoittanut jokaisen viranomaisen.
Ja juuri sillä hetkellä, kun se on tavoittanut jokaisen viranomaisen kaverinkin, pyytävät he uutta paperia.
Syy miksi he haluavat uudenlaisen paperin edellisten lisäksi, on minullekin jäänyt hiukan epäselväksi?
Ehkä he eivät osaa kirjoittaa kovinkaan lahjakkaasti ja niinpä he haluavat että maallikot kirjoittavat uuden paperin, jotta he voivat sitä ihastella ja kertoa siitä taas virkamieskavereilleen.
Ja kyllä, kohottaakseen statustaan.
Kätevää eikö totta? Ainakin oleellisesti kätevämpää kuin intiaanien käyttämät savumerkit.
Tuosta omasta ajokorttiasiastani muistui mieleeni tuore tapahtuma.
Tuon viranomaisten oman sosiaalisenmedian yksi tärkeimmistä kulmakivistä on tuore leima.
Siis lipussa kuin lapussa täytyy ehdottomasti olla kohtuullisen tuore leima.
Eikä asiassa mitään pahaa ole, onhan erilaiset leimat monesti melko kauniita. Leima on eräänlainen viranomaisten tapa ilmaista hymiö tai vaikka LOL.
Ja miten maailma olisikaan mukavampi paikka, jos kaikki leimaisivat paperit mansikkaleimoilla.
Niin, läheinen henkilö päätti kolmisen vuotta sitten hankkia ajokortin. Sellaisen kauniin vaaleanpunaisen kuvallisen muovilätkän, millä voi kätevästi raaputtaa talvella ikkunat auki.
Jos maksaa tukun rahaa, tunnistaa vähän erilaisia liikennemerkkejä, eikä sekoita jarru- ja kaasupoljinta, saa tuollaisen ikkunanraaputtimen.
Tai oikeastaan sen saa aluksi kahden vuoden määräajaksi, jonka jälkeen tulee suorittaa niinkutsuttu kakkosvaihe.
Kakkosvaiheen merkitys autoilijoille ei ole jostakin syystä täysin selvinnyt.
Vaan minäpä selitän, ettei kenellekään käy kuten tuolle nimeämättömälle henkilölle.
Yleisin virhe on luulla kakkosvaiheen olevan jonkinlainen suoritus, jossa ilmaistaan että ne ykkösvaiheessa vaaditut kriteerit eivät vain ole päässeet unohtumaan. Olettamus on virheelinen, sillä kakkosvaiheen voi suorittaa ajamalla vaikka vastaantulijan kaistaa, tai luulemalla stop-merkkiä koiraksi.
No nyt joku kansan syvistä riveistä viittaa kiltisti ja antaessani suunvuoron, hän lausuu että puhun höpöjä. Kyse on ihan vain rahastuksesta.
No näinpä, voisin kansanmiehenä sanoa ja luulla. Vaan kun minulla sattuu olemaan pikkuisen enemmän elämänkokemusta, niin tiedän että tuo on täysin järjetön ja populistinen(tosi muodikas sana muuten) heitto.
Olkinukke, lausuisi joku yliopistolla pyörinyt kaveri.
Kumpikin väittämä on täysin väärä( ja hei siellä yliopistolla, mennään asiassa eteenpäin: olkinukkekaan ei kyllä oikeasti liity tähän yhtään mitenkään).
Kakkosvaiheen tarkoitus ei ole näyttää kenellekään osaako joku ajaa tai ei. Eikä siinä ole kysymys mistään rahastuksesta.
Kyse on elämän ja kuoleman kysymyksestä. Kyse on statuspäivityksestä.
Kokeilepa vain olla 2 viikkoa ilman Facebookin tilapäivitystä, tai jättää twiittamatta, jos naapurin kissa on sattunut kuolemaan.
HA HA! Huomaatko? Statuksesi on tuhoutunut? Olet käytännössä sosiaalisesti kuollut, jos et ole voinut päivittää statustasi.
Kakkosvaiheessa on puhtaasti kyse samasta asiasta. Statuksen päivityksestä. Eikä laisinkaan kakkosvaihetta suorittavan henkilön statuspäivityksestä, sillä hän voi näppärästi päivittää sen facebookkiin.
Kyse on viranomaisten statuspäivityksestä ja olennaista että sieltä ei vain puutu se tuore LOL.
Nimittäin tuo tuttavani(no okei, on se veli) kävi autokoulun. Parin vuoden jälkeen hän suoritti vaaditun kakkosvaiheen.
Hän asustelee sellaisella alueella, missä on busseja, ratikoita ja jopa metroja, eikä hän näin ollen tarvitse citymaasturia.
Kuitenkin, toisinaan ajokorttia saattaa tarvita, ja varsinkin jos joskus haluaa päivittää statuksensa bussista citymaasturiin, ...ja niinpä hän suoritti tuon kakkosvaiheen.
Jokusen viikon jälkeen hän töiden jälkeen bussissa istuessaan ajatteli, että jospa sen uuden kortin kävisi noutamassa poliisilaitokselta?
Minä, laajaan kokemuspiiriini nojaten olisin heti arvannut vastauksen.
Poliisisetähän nimittäin ilmoitti heti, että sehän on mahdotonta!
Suoritatte nyt vaan kiltisti koko autokoulun ykkösvaiheineen, kirjallisineen ja ajokokeineen uudestaan. Odotatte ihan kiltisti taas jonkun aikaa, ja suoritatte taas kakkosvaiheen toistamiseen.
Ja ensikerralla muistatte että kakkosvaiheen suoritettuanne kiikutatte kahdenviikon sisällä sen leimatun paperin tänne asemalle, sillä muuten byrokratian tilapäivitykset tulevat myöhässä, ja huolella luotu status kuolee.
Statuksen rakentelu on aloitettava alusta.
Hän siis suorittaa koko autokoulun ykkös- ja kakkosvaiheineen uudestaan, ihan vain sen vuoksi että unohti kakkosvaiheen suoritettuaan viedä tuoreen poliisin statuspäivityksen LOL:lineen kahdenviikon sisällä poliisille.
Jos siis ette ymmärrä byrokratiaa, mutta ymmärrätte kuinka tärkeä asia sosiaalinen media ja oma status on, ymmärrätte hyvin myös byrokratiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti