Helikopteri lentää, siinä taikuri saapuu...

...ja lahjoittaa 500 jätskiä!

Noh, toisaalta lippalakkiin kiinnitetyllä pikkupropellilla ei kovin korkealle nousta.
Mutta ääntä siitä näköjään lähtee?
Itse olisin uskaltanut kuvitella että sahurilta löytyy elämänkokemusta sen verran, että havainnoi sirkkelinterän jo hehkuessa, sekä sahan hyytyessä, että sinne on turha lykätä lautaa kahta kovemmalla voimalla.
Mutta jos sahurilta on lautaa tilattu, sahatkoon miten tahtoo.
Elämän hiekkalaatikolla kyllä oppii! Jos oppii?

Tästä voi kukin halutessaan repäistä tausta musiikin. (ja omistaa sen päivänsankarille, eli vaikka Herra Hakkaraiselle)

Ja tässä linkki itse videoon.

Hovinarri.

”Sen (hyvä tarina) tulisi olla hyvin runollinen ja hyvin sekava, niinkuin hyvä taide aina on, sillä taitava tarinankertoja herättää aina pöyristyttävillä virheillään paljon enemmän huomiota kuin rehellinen tylsimys.” Lause on suora lainaus erään kirjan sivulta 424.
Mutta mikä on otsikossa mainittu hovinarri?

Teksteissäni en tue ajatuksia lähdeviitteillä, vaan vetelen niitä takataskusta. Tälläkertaa yritin kyllä löytää hovinarrista ja sen merkityksestä hiukan lähdeviitteitä ja pohjatietoa, mutta sellaista en juuri löytänyt.
Niinpä tämänkin tekstin heittelen takataskusta täysin perstuntumalta.
Mutta alkuun kuuluu puolustuspuhe ja hento varoitus.

Vaikka olenkin vain tallirenki ja maalaispoika, niin toisinaan ajatuksissa saattaa hiukan olla evidenssiä puolikkaaksi. Ja sana ”evidenssi” on vain poimittu ilahduttamaan älykköjä, sillä itsekin olen joskus pyhäiltana juonut kahvia mokkakupista.
Mutta mutta, vaikka osakseni olen kokenut käsillä tekemisen ja paskan lapioimisen, on lukeminen ollut myös mieluisa harrastus. Ja niinpä voin nostaa sulan hattuuni ja kertoa että joskus alakoulun viidennellä luokalla lukaisin Waltarin Ihmiskunnan viholliset, ymmärtämättä siitä yhtään mitään. Mutta joku pakkomielle oli silti se lukea.
Tuota ennen olin jo vuosikausia tykännyt lukea ties mitä uutisia.
Se siitä evidenssistä. Tänä päivänä seuraan lähinnä uutisia johannatukiaisista.

Minusta maailma on muuttunut, tai ehkä olen itse jäänyt menneisyyteen? Minä arvostan historiaa ja koen että vain ymmärtämällä menneisyyttä, voi ymmärtää tätä päivää. Ymmärtämällä hiukan psykologiaa, voi ymmärtää hiukan ihmistä ja itseä.
Mutta kokonaiskuvan tarpeellisuus on minusta monelta unohtunut. Tiedosta on tullut vain pyhäillan snoppailu tavaraa, mutta sen ymmärrys on toisarvoista.
Minä olen oikeassa, sinä väärässä! Näillä sanoilla ihmiskunta käy taistoon individualismin näyttämöllä. Haha, ja taas olen poiminut sulan hattuuni hienosta sanasta!

Aikanaan rahvas oli enemmistönä ja kuninkaat ja hoviherrat hovineiteineen ja hännystelijöineen valtaapitävänä vähemmistönä. Nykyään on toisin. Jokaisesta pyritään rakentamaan hoviherraa ja jokainen tarvitsee muutaman hännystelijän apupojakseen, mutta hovinarrit ovat unohtuneet.

Jos aikanaan Rooman keisarilla oli vaunuissaan henkilö joka jupisi korvaan lausetta ”Sinä olet vain ihminen!”, niin myös synkällä keskiajalla hovissa toimi Hovinarri.
Ja hovinarrilla oli oikeus sanoa!
Hovinarrin tehtävä oli toki ilveillä ja hauskuuttaa, mutta hänen tehtäviinsä kuului myös arvostella hovia ja hännystelijöitä. Muistuttaa että kaikki me olemme vain erehtyväisiä ihmisiä. Hän ei ollut uhka kuninkaalle, eikä hänellä ollut miekkaa kuningasta vastaan.

Mutta sellaisen tarpeellisuus on unohtunut.
Jokainen haluaa olla vähintään hoviherra, keräten joukon hännystelijöitä ympärilleen, mutta hovinarreja ei suvaita. Miksi?
Minä väitän, ettei kenestäkään nahjuksesta kasva hoviherraa, eikä edes kunnon hännystelijää, ilman että hän uskaltaa sallia hovinarria rinnalleen.
Kritiikki ja itsekritiikki on tarpeellisia ominaisuuksia. Vaikka peiliä mielellään jokainen tuijottaakin, niin sen tarpeellisuutta hymistellään. Ja vain siksi että peilin merkitys, eli sen kaksisuuntainen tarkoitus on ymmärretty väärin. Peili, josta me näemme itsemme, on tarpeellinen. Sieltä on hyvä myös katsoa omia ajatuksia ja arvoja kriittisesti. Vasta silloin omat arvot ja ajatukset pukevat meille vaatteet, joita voimme esitellä hovissamme.

Siksi minä olen vetänyt puisen miekkani esiin ja toisinaan käyn Sancho Panzana, Don Quijoten rinnalla kohti tuulimyllyjä. Ja aina hymyssä suin.
Mutta vielä on maailmassa hoveja, joita kohti ei sovi käydä edes puisella miekalla. Vielä on paikkoja joissa hovinarreja ei suvaita, vaan hovinarri on ensimmäinen jolta kaula katkaistaan. Ja maailma on täynnä hoviherroja ja hovineitoja hännystelijöineen, mutta he vieroksuvat hovinarreja.

Siksi hovinarri on tänäpäivänä tarpeellisempi kuin koskaan.
Ryhtykää siis hovinarreiksi, sellaisista on tänäpäivänä(koska hoviherroja ja hännystelijöitä paljon) pulaa!
Tai ryhtykää rahvaaksi ja kutokaa vaikka sukkia, mutta älkäät ottako kaikkea aivan tosissaan ja luulko että hovinarreilla olisi keppihevosta kummempaa ratsukseen. Ikävä että niitä keppihevosia käyttää usein jo koko hovi hännystelijöineen.
Siksi rahvaalle, joka mieluummin kutoo sukkia ja leikkii hiekkalaatikolla, avautuu tilaa asettua joskus hovinarriksikin. Ilman että siihen tarvitsee minkäänlaista evidenssiä. Senkun vetelee asioita takataskusta, niin johan on helppoa rikkoa pyhäillan mokkakuppeja.

Joku kuva piti löytää ja löytyihän se. Arvostettu (niin väitetään) talouslehti julkaisi todella osuvan kuvan. Samanlaista satiirin rohkeutta soisin kotimaankin lehtiin, mutta tuo osa on jätetty yksin pilakuvien piirtäjille. Minä repäisen nyt tuon kuvan asiayhteydestään ja osoitan sen jokaiselle hoviherralle ja hännystelijälle! Ole hyvä! ;)
Rahvaalla on lupa joskus nauraa.

Jyrkii!! Ammu maaliin!!

Nyt aukesi Jyrkille taas paikka!
Jyrkii!! Tee maali!!!

Kaikki kääpiöt äkkiä kuokanvarteen! Missä on Jorma Ollila ja Suomen ”bräntityöryhmä”?

IS:Kääpiöt hallitsevat Suomea...






edit: jyrki kaivoi kravatin taskustaan.

Pako Impivaarasta!

Soutava mieleni ei ole koskaan kirjoittanut kiveen puoluekantaani. Olen aina ollut hunningolla oleva äänestäjä, joka on kuitenkin aina antanut äänensä.
Ajatuksia politiikasta tuli ennen vaaleja, mutta jätin siitä sanani lausumatta, vaikka moneen otteeseen mieli niin teki.

Näin vaalit protestina, mutta ennenkaikkea demokratian heräämisenä. Ja näin siinä kävi ja sille liputan!

Minä uskon aidosti että Suomi on nyt tiellä avoimempaan suuntaan. Pako Impivaarasta on alkanut.
Vaikka protestin laajuus yllättikin, niin suurin yllätys oli Facebookista löytyvät ”Muutetaan äkkiä Suomesta pois” ryhmät.
Todellakin minua yllätti, että täältä löytyy kymmeniätuhansia Impivaarassa eläviä ihmisiä, jotka nyt haluavat löytää uuden sulkeutuneen maan?
Toivotaan että kyse on vain nuoruuden naivismista.

Minä ihmettelen jopa politiikan tutkijoita? Mitä ne tutkii? Katselee jossakin Impivaaran hiekkakuopassa kuopan pohjaa? Haloo! Nostakaa päätä ja katsokaa ympärille, katsokaa maailmaa!

Jos Suomi eli aikanaan voimakasta suomettumisen aikaa, niin nyt se todella on elänyt jotakin impivaaralaisuutta. Politiikkaa on hallinnut kyllä vahva konsensuspolitiikka, mutta tuohon konsensukseen ei ole päästy dialogin kautta. Erilaisuutta ei ole hyväksytty, sitä on pelätty.
Demokratia on nimenomaan dialogia, kipeistä ja vaikeistakin asioista. Keskustellaan siis, ja käydään avointa dialogia. Nyt se on ollut poliittista nukketeatteria jossa oppositiokin on ollut vain osana ennalta käsikirjoitettua näytelmää.
Oppositio on tuiki tarpeellinen demokratiassa. Valtiopäiville valitaan edustajat edustamaan kansaa, ei esittämään mitään virkamiesten vetelemää nukketeatteria.

Kun tuo dialogi on unohdettu, on padassa alkanut kiehumaan. Se näkyy protestina.
Tuossa protestissa iso tekijä on ollut maahanmuutto. Ja älä hämmästy. Keskustelu maahanmuutosta ei ole ollut avointa. Kiehuvan kattilan kantta on vain suljettu tiukemmalle. Sellainen räjähtää.
Totuus suomalaisesta parlamentarismista on jotakin ihan muuta kuin luullaan.
Tiedän että kansanedustajan työ on rankkaa. Mutta tiedän myöskin mistä tuo rankkuus osittain juontaa. Se tulee virkamieskoneiston ja asiantuntijoiden takaa. Sieltä suolletaan niitä ”konsensuksen totuuksia”, eikä kenelläkään ole aikaa niihin oikeasti paneutua. Niinpä kansanedustajat toteuttavat virkamiesten päätöksiä. He ovat vain näennäisdemokratian kumileimasin.
Perussuomalaiset toimivat aitona oppositiona, kuten kuuluikin. Nyt tulevaan mahdolliseen hallitukseen tulee hyvin erilaisia mielipiteitä. Syntyy keskustelua, syntyy toivoakseni aitoa dialogia. Se on avoimuutta ja demokratiaa, kun erilaisia mielipiteitä hiotaan yhteen.

Entäpä rasismi? Perussuomalaisten äänestäjät on leimattu punaniskoiksi rasisteiksi, mutta onko siinä perää?
Uskon, että Persujen kannattajissa, kuin ehdokkaissakin, on enemmän propellipäitä kuin muualla. Mutta vähän siihen mittakaavaan nähden, mitä on annettu ymmärtää. Persujen leirissä näen päinvastoin enemmän avoimuutta ja keskustelua, kuin muulla.
Maahanmuutostakin on keskusteltava.

Ja kaikkein pahimpina rasismiin lietsojina pidän niitä ”hyödyllisiä idiootteja”, eli impivaaralaisia, jotka joka nurkalla huutelevat kuinka rasistinen ja suvaitsematon suomalainen kulttuuri on.
Ei se ole sellainen. Suomalaiset voivat olla hiukan juroja, mutta uteliaita. Kyllä täällä on hyvin harvassa sellaiset ihmiset jotka katsovat että erilaisella naamalla varustetut ovat huonompia. Ei sille mitään voi, että hölmöys ei koskaan kuole, mutta te lietsotte sitä hölmöyttä! Miksi?

Kaikilla meillä on heikot kohtamme. Jollekin on sattunut luoja muovaamaan isommat korvat. Moni sellainen voi ajatella että ihmiset tuijottavat, koska on isot korvat ja nauravat. Totuus ei yleensä ole näin. Koulukiusaajat ja ylipäänsä hölmöt ihmiset puuttuvat sellaiseen. He peittävät sillä omaa tyhmyyttään. Minä valitsisin isot korvat, jos ne pitäisi hölmöyden rinnalta valita.
Mutta mitä tekevät impivaaralaiset?
No tietenkin menevät sinne kadunkulmaan pysäyttelemään isokorvaisia; Hei, huomaatko täällä on paljon rasisteja jotka vihaavat sinua korviesi takia!
Mitä tuolla isokorvaisella silloin mielessä liikkuu? -No näinpäs onkin.
Ja häntä vaivaa se entistä enemmän. Jos sen jälkeen on kaupasta loppunut eskimotuutit, niin sekin menee syrjinnän ja isojen korvien piikkiin. Siten on ihmisen psyyke rakennettu.

Mutta miksi tuolla impivaaralaisella oli niin suuri tarve mennä sinne kadunkulmaan? Minä veikkaan että kyse on sosiaalisesta statuksesta. Hyödyllisen idiootin sosiaalinen status nousee, kun yksi hölmö ideologia, joka on nielty koukkuineen ja kohoineen, humahtaa tajuntaan. Ja sosiaalinen status nousee. Vai nouseeko?

Ihminen tarvitsee ensisijaisesti turvallisuutta, ruokaa ja lämpöä. Kun joku niistä puuttuu, elää ihminen kurjuudessa.
Kun ensisijainen tarve on täytetty, tarvitsee ihminen hyväksyntää. Hyväksyntää itseltä, hyväksyntää muilta.
Tuota hyväksyntää ei saavuteta tarjoamalla lautasantenneja. Hyväksyntä on ensisijaisesti itsensä hyväksymistä sellaisenaan, ja siinä ympäristössä missä milloinkin elää.
Turvallisuutta luovat rajat ja säännöt, jotka ihmiset ymmärtävät.

Ei elämä rakennu pelkistä iloista ja oikeuksista. Se rakentuu iloista ja suruista, jota haaveet kuljettavat, ja minne rajat ja vastuu rakentaa laidat. Haaveet saavat tekemään ja toimimaan. Jos tämä päivä ei näyttänyt parastaan, huominen tekee sen.

Minusta suomalainen kulttuuri on hienoa. Tänne mahtuu porukkaa vaikka hurumycket. Meidän on tarjottava tulijoille unelmia ja toivoa! Unelmia aivan jostakin muusta kuin onnelasta, jossa keittokin lusikoidaan suuhun. Unelmia siitä että täällä on vapaus ja turvallisuus, mutta onni on rakennettava itse.
Jos me emme ole aidosti ylpeitä omasta minuudestamme, emme voi tarjota kenellekään yhtään mitään.
Ollaan siis ylpeitä suomalaisia. Meillä on kaunis maa, meillä on hieno kulttuuri! Täällä on jokaisella tilaa tehdä ja rakentaa!
Eikä suomalainen kulttuuri ole mikään menneisyyden Kalevala. Se on juuri sellainen kuin kukin sen merkityksen näkee. Ja aina on plussaa, mitä enemmän hyvää siitä kukin löytää, unohtamatta koskaan katsoa pinellä kritiikillä peiliin.
Ei konservatismi ole välttämättä mikään joukko änkyröitä(noh, mahtuu joukkoon heitäkin), jotka pelkäävät tulevaisuutta. Se on joukko arvoja, osaa minuutta. Perustukset talolle.
Olen aina sanonut että liberalismi on kuin laiva ilman peräsintä. Sillä pääsee periaatteessa ihan minne vain.
Hieno ja kaunis ideologia kommunismin rinnalla, mutta vain ajatuksen tasolla.

Annoin oman ääneni persuille, vaikken sieltä yhtään täysin samanmielistä löytänyt. En ole koskaan vaatinut muita ajattelemaan kuten itse ajattelen. Siksi uskallan hyväksyä myös erilaiset mielipiteet. Sitä on demokratia, ja sitä on vapaus!
Muutto impivaarasta avoimempaan suuntaan on toivoakseni alkanut!
Minua ei hävetä tänäänkään olla suomalainen, olen ylpeä siitä!
Olen ehkä jonkun mielestä änkyräkonservatiivi ja punaniska perämetsien mies. Mutta olen nähnyt maailmaa, olen nähnyt elämää. Arvot jotka minulla on, pukee minuuteeni vaatteet. Ne ei tee minusta parempaa kuin muut, vaan yhden kulkijan isoon joukkoon.
Tykkään kyllä käydä sanoineni taistoon, mutta niin pahoja vihollisia minulla ei ole, ettenkö hymyä ja kupillista kahvia jokaiselle soisi!

Onnittelut siis Soinille! Ja pidä koiralaumasi kurissa;)

Ja pakko oli tämä kuva poimia tännekin, vaikka siinä hiukan epäkorrektia kieltäkin esiintyy.
Kuva on poimittu uutisvirrasta ja jaksaa naurattaa:D Rakastan sarkasmia, ja sitä kuva on kravatteja myöten.

Vapaa-aika ja korkoossänky.

Kaikki ihmiset odottavat eläkkeelle pääsyä.
Sitä hetkeä jolloin voi istahtaa riippukeinuun ja ryhtyä juomaan pillillä ananasmehua.
Tällaisissa haaveissa elämäänsä elävä ihminen kuluttaa suunnilleen koko elämänsä haaveillen yhdestä ahvenesta joka nappaa joskus eläkkellä laiturinnokkaan sidottuun onkeen.
Alkakaa yrittäjiksi, niin kaikki muu teille sen ohella annetaan. Yrittäjyys tuo golfmailat, riipukeinut, kesämökit laitureineen ja kaiken tuon kruunaa hyvät uudet ystävät.
Ainut ongelma on ettet tiedä kulutatko vapaa-aikasi golfkentällä vai riipukeinussa.
Uudet ystäväsi, voudit, ulosottomiehet ja verottaja piipahtelevat kylässä seuraamassa ettei jääpalakoneesi sammu.
Jaa että mihin jääpalakonetta tarvitaan?
Kyse ei ole oikeasta jääpalakoneesta, vaan rahakoneesta. Se vain toimii samalla tapaa kuin jääpalakone. Sinne laitetaan vettä, ja se muuttaa veden rahaksi.
Ongelmia voi joskus olla minne sen kaiken rahan laittaa.
Vapaa-aikaa ja rahaa siis yrittäjillä on.

Mutta mihin se virka-aika käytetään? Eli se aika jolloin ollaan suunnilleen hereillä. Se on hyvin yksinkertaista. Vasemmassa kädessä on puhelin, oikea käsi kirjoittaa ja korvassa on kynä. Samalla kun suu tuottaa puhetta, suorittaa pää hyvin monimutkaista liikerataa. Samalla korvassa oleva kynä täyttää liikeradan tuottamia kuvioita erilaisiin kaavakkeisiin, sekä lippusiin ja lappusiin. Valkoisiin ja valkoisiin.
Toisinaan siihen rutiiniin kaipaa vaihtelua, ja niinpä jos into riittää niin oikeaan jalkaan voi laittaa sahan ja vasempaa vasaran. Silloin voi tehdä jotakin.

Jos edelleenkään ei osaa päättää mihin vapaa-aikansa kuluttaa, niin kannattaa hankkia perhe. Perheen tilaaminen onnistuu nykyään netissä, mutta voin vakuutta että perheen hankkiminen alkukantaisin menetelmin on ihan kivaakin puuhaa.
Sen jälkeen ei ole vapaa-ajan huolia. Vapaa-ajan voi käyttää vaikka makaronilaatikon tekoon, mutta pääosa siitä kuluu vaippojen vaihtoon ja pesukoneen pyörittelyyn sekä siivoukseen.

Niin, tuossa yhtenä iltana siivottiin lastenhuonetta. Se on ahdas, koska siellä ei ole kuin 55 neliötä tilaa. Se voi kuulostaa hassulta, mutta kaikkialle ei ole setä Stalinin käsi yltänyt. Se oli yksi syy maallemuuttoon.
Niin, tuolla 55 neliön lastenhuoneessa oli tosiaan tila vähissä. Useampi sänky vie paljon tilaa.
Ja siitäkös syntyi hullu ajatus.
Kerrossänky!

Sellaisia kerrossänkyjä saa Ikeasta. Ongelma on että niitä joutuu ostamaan joka ikinen vuosi, sillä lapsista kasvaa ihan aitoja hulttioita. Ne ei istu kiltisti sohvalla, vaan ne kiipeilevät siellä sun täällä. Kiipeilyä ei ostetut kerrossängyt kestä. Ne on sisustuselementtejä pahvisine tikapuineen.

Ajateltiin että jospa tehtäisiin kerrossänky. Niin, siis oikeasti tehtäisiin sellainen.
Toisaalta koska sellaista aikaa ei välttämättä löydy, tokaisin lapsille töykeästi: Tehkää itse!
Kirjoitin tuonne yritysblogin puolelle eräästä homeisesta kirkosta, ja tuo ajatus seurasi kerrossänkyyn. Siis ihan oikeasti joku on kuulemma rakentanut sen? Silloin ei nimittäin ollut Maskuja, Askoja saati Ikeoita. Ja niinpä kirkko piti rakentaa paikanpäällä.

Joskus aikanaan piirrustukset tehtiin Työmies tupakka-askin takakanteen. Koska Työmies tupakkaa ei ilmeisesti enään saa, jouduimme käyttämään paperia.
Lapset siis piirtelivät prinsessa ja ritarilinnoja muistuttavia sänkyjä, minä tylynä ihmisenä tyrmäsin kaikki. Kasvatuksessa on aina pyrittävä olemaan mahdollisimman tyly. Se on ehdoton sääntönumero yksi.

Noh, kävi kuten arvasin. Oli ne lapset kovasti tekevinään. Ja joka vaiheessa ainakin innolla mukana, mutta minulle jäi vastuu, eikä vapaa-ajan ongelmia ollut.
Ja jos aikanaan kirkot nousivat paikanpäällä, niinpä me päätettiin tehdä sänky paikan päällä. Siis lastenhuoneessa, ei verstaalla.
Otettiin siis kirves, puukko ja saha lastenhuoneeseen ja jo vain; eikun hommiin!
Kaupasta saa valkoista maalia, mikä on kova trendi, mutta aina outo mieleni on halunnut sekoittaa itse maalit mitä omaan taloon tulee. Ja niinpä ne sitten sotkettiin pigmenteistä ja pellavaöljyvernissasta itse.

Jos joku ihmettelee mitä tuo punainen sotku tuolla ylhäällä on, niin vastaan: Laskeva aurinko on monesti punertava. Sen edestä nousee hopeinen kuu. Kuun silta oli lähellä unohtua.
Vielä ei sänky toki ole valmis.
Kunnon talonpoikais korkoossängyssä on verhot. Alas tulee laatikot, jonne saa piilotettua rojua. Nuorempi tyttäristäni on kova piirtämään. Erilaisia upeita kukkia syntyy kuin liukuhihnalta.
Ja ne on todella upeita. Siispä sänky saa vielä hiukan kukkamaalauksia pintaansa.

Terveiset siis kaikille. Niin se vapaa-aika toisinaan kuluu.
Ja terveiset myös kaikille yrittäjille ja niille yrittäjien kavereille. Suomalainen yrittäjä on kuin rikkaruoho. Se pyritään kitkemään ja tuhoamaan mahdollisimman varhain. Mutta aina se nousee entistä sisukkaammin.

Itse rohkaisen kaikkia! Ryhtykää anarkisteiksi! Muuttakaa maalle, tai ryhtykää edes vaatimaan! Vaatikaa itseltänne muutakin kuin ruuhkia Kehä ykkösellä. Vaatikaa muutakin kuin Stalinin piirtämiä taloja. Vaatikaa muutakin kuin golfkenttiä ja riippukeinuja. Vaatikaa elämää! Hankkikaa vaikka perhe ja ryhtykää tekemään sellaista mikä on kivaa!
Sellaista mitä haaveilette tekevänne eläkkeellä!

Astukaa Koskelan Jussin saappaisiin ja lausukaa: Alussa olivat suo, kuokka ja Jussi!


Työnjohto tarkastaa alkuvaiheen työmenetelmiä...



Rungon sovitusta paikalleen ja samalla tarkastetaan suoruus.



Pinnojen vuoleskelua...


Pinnojen sovittelua paikalleen...


Kokeilua paikalleen. Kuvassa näkyy myös verhojen testausta. Joka kerrokseen tulee kiinnivedettävät verhot ja sisälle valot. Näin saavat piirrellä ja lukea, eikä valaistus häiritse muita.


Sänky ilman maalia...



Maalien sekoittelua...



Maalausta...



Ensimmäinen yö sängyssä. Vielä sängyssä riittää paljon tekemistä ja täytyy kunhan se joskus valmistuu, laittaa vielä loppukuvakin.