Vapaa-aika ja korkoossänky.

Kaikki ihmiset odottavat eläkkeelle pääsyä.
Sitä hetkeä jolloin voi istahtaa riippukeinuun ja ryhtyä juomaan pillillä ananasmehua.
Tällaisissa haaveissa elämäänsä elävä ihminen kuluttaa suunnilleen koko elämänsä haaveillen yhdestä ahvenesta joka nappaa joskus eläkkellä laiturinnokkaan sidottuun onkeen.
Alkakaa yrittäjiksi, niin kaikki muu teille sen ohella annetaan. Yrittäjyys tuo golfmailat, riipukeinut, kesämökit laitureineen ja kaiken tuon kruunaa hyvät uudet ystävät.
Ainut ongelma on ettet tiedä kulutatko vapaa-aikasi golfkentällä vai riipukeinussa.
Uudet ystäväsi, voudit, ulosottomiehet ja verottaja piipahtelevat kylässä seuraamassa ettei jääpalakoneesi sammu.
Jaa että mihin jääpalakonetta tarvitaan?
Kyse ei ole oikeasta jääpalakoneesta, vaan rahakoneesta. Se vain toimii samalla tapaa kuin jääpalakone. Sinne laitetaan vettä, ja se muuttaa veden rahaksi.
Ongelmia voi joskus olla minne sen kaiken rahan laittaa.
Vapaa-aikaa ja rahaa siis yrittäjillä on.

Mutta mihin se virka-aika käytetään? Eli se aika jolloin ollaan suunnilleen hereillä. Se on hyvin yksinkertaista. Vasemmassa kädessä on puhelin, oikea käsi kirjoittaa ja korvassa on kynä. Samalla kun suu tuottaa puhetta, suorittaa pää hyvin monimutkaista liikerataa. Samalla korvassa oleva kynä täyttää liikeradan tuottamia kuvioita erilaisiin kaavakkeisiin, sekä lippusiin ja lappusiin. Valkoisiin ja valkoisiin.
Toisinaan siihen rutiiniin kaipaa vaihtelua, ja niinpä jos into riittää niin oikeaan jalkaan voi laittaa sahan ja vasempaa vasaran. Silloin voi tehdä jotakin.

Jos edelleenkään ei osaa päättää mihin vapaa-aikansa kuluttaa, niin kannattaa hankkia perhe. Perheen tilaaminen onnistuu nykyään netissä, mutta voin vakuutta että perheen hankkiminen alkukantaisin menetelmin on ihan kivaakin puuhaa.
Sen jälkeen ei ole vapaa-ajan huolia. Vapaa-ajan voi käyttää vaikka makaronilaatikon tekoon, mutta pääosa siitä kuluu vaippojen vaihtoon ja pesukoneen pyörittelyyn sekä siivoukseen.

Niin, tuossa yhtenä iltana siivottiin lastenhuonetta. Se on ahdas, koska siellä ei ole kuin 55 neliötä tilaa. Se voi kuulostaa hassulta, mutta kaikkialle ei ole setä Stalinin käsi yltänyt. Se oli yksi syy maallemuuttoon.
Niin, tuolla 55 neliön lastenhuoneessa oli tosiaan tila vähissä. Useampi sänky vie paljon tilaa.
Ja siitäkös syntyi hullu ajatus.
Kerrossänky!

Sellaisia kerrossänkyjä saa Ikeasta. Ongelma on että niitä joutuu ostamaan joka ikinen vuosi, sillä lapsista kasvaa ihan aitoja hulttioita. Ne ei istu kiltisti sohvalla, vaan ne kiipeilevät siellä sun täällä. Kiipeilyä ei ostetut kerrossängyt kestä. Ne on sisustuselementtejä pahvisine tikapuineen.

Ajateltiin että jospa tehtäisiin kerrossänky. Niin, siis oikeasti tehtäisiin sellainen.
Toisaalta koska sellaista aikaa ei välttämättä löydy, tokaisin lapsille töykeästi: Tehkää itse!
Kirjoitin tuonne yritysblogin puolelle eräästä homeisesta kirkosta, ja tuo ajatus seurasi kerrossänkyyn. Siis ihan oikeasti joku on kuulemma rakentanut sen? Silloin ei nimittäin ollut Maskuja, Askoja saati Ikeoita. Ja niinpä kirkko piti rakentaa paikanpäällä.

Joskus aikanaan piirrustukset tehtiin Työmies tupakka-askin takakanteen. Koska Työmies tupakkaa ei ilmeisesti enään saa, jouduimme käyttämään paperia.
Lapset siis piirtelivät prinsessa ja ritarilinnoja muistuttavia sänkyjä, minä tylynä ihmisenä tyrmäsin kaikki. Kasvatuksessa on aina pyrittävä olemaan mahdollisimman tyly. Se on ehdoton sääntönumero yksi.

Noh, kävi kuten arvasin. Oli ne lapset kovasti tekevinään. Ja joka vaiheessa ainakin innolla mukana, mutta minulle jäi vastuu, eikä vapaa-ajan ongelmia ollut.
Ja jos aikanaan kirkot nousivat paikanpäällä, niinpä me päätettiin tehdä sänky paikan päällä. Siis lastenhuoneessa, ei verstaalla.
Otettiin siis kirves, puukko ja saha lastenhuoneeseen ja jo vain; eikun hommiin!
Kaupasta saa valkoista maalia, mikä on kova trendi, mutta aina outo mieleni on halunnut sekoittaa itse maalit mitä omaan taloon tulee. Ja niinpä ne sitten sotkettiin pigmenteistä ja pellavaöljyvernissasta itse.

Jos joku ihmettelee mitä tuo punainen sotku tuolla ylhäällä on, niin vastaan: Laskeva aurinko on monesti punertava. Sen edestä nousee hopeinen kuu. Kuun silta oli lähellä unohtua.
Vielä ei sänky toki ole valmis.
Kunnon talonpoikais korkoossängyssä on verhot. Alas tulee laatikot, jonne saa piilotettua rojua. Nuorempi tyttäristäni on kova piirtämään. Erilaisia upeita kukkia syntyy kuin liukuhihnalta.
Ja ne on todella upeita. Siispä sänky saa vielä hiukan kukkamaalauksia pintaansa.

Terveiset siis kaikille. Niin se vapaa-aika toisinaan kuluu.
Ja terveiset myös kaikille yrittäjille ja niille yrittäjien kavereille. Suomalainen yrittäjä on kuin rikkaruoho. Se pyritään kitkemään ja tuhoamaan mahdollisimman varhain. Mutta aina se nousee entistä sisukkaammin.

Itse rohkaisen kaikkia! Ryhtykää anarkisteiksi! Muuttakaa maalle, tai ryhtykää edes vaatimaan! Vaatikaa itseltänne muutakin kuin ruuhkia Kehä ykkösellä. Vaatikaa muutakin kuin Stalinin piirtämiä taloja. Vaatikaa muutakin kuin golfkenttiä ja riippukeinuja. Vaatikaa elämää! Hankkikaa vaikka perhe ja ryhtykää tekemään sellaista mikä on kivaa!
Sellaista mitä haaveilette tekevänne eläkkeellä!

Astukaa Koskelan Jussin saappaisiin ja lausukaa: Alussa olivat suo, kuokka ja Jussi!


Työnjohto tarkastaa alkuvaiheen työmenetelmiä...



Rungon sovitusta paikalleen ja samalla tarkastetaan suoruus.



Pinnojen vuoleskelua...


Pinnojen sovittelua paikalleen...


Kokeilua paikalleen. Kuvassa näkyy myös verhojen testausta. Joka kerrokseen tulee kiinnivedettävät verhot ja sisälle valot. Näin saavat piirrellä ja lukea, eikä valaistus häiritse muita.


Sänky ilman maalia...



Maalien sekoittelua...



Maalausta...



Ensimmäinen yö sängyssä. Vielä sängyssä riittää paljon tekemistä ja täytyy kunhan se joskus valmistuu, laittaa vielä loppukuvakin.