Vapaus ja tasa-arvo

(Tämä kirjoitus liittyy kirjoitussarjaan Unelma)

Oli kaunis ajatus kirjoittaa vapaudesta ja tasa-arvosta. Ne on jaloja hyveitä, ja niistä saa kauniita kirjailuja. Mutta eiköhän sellaisia ole jo kirjoitettu aivan riittävästi.
Olen siksi aloittanut kesän pukemalla hameen ylleni, ja aion kulkea niin aina syksyyn asti.
Mutta miksi?
Se liittyy oleellisesti tasa-arvoon ja vapauteen. Syksyn lopulla aion nimittäin neuvotella tasa-arvosta.

Mutta kuinka tuohon päädyttiin? Mietitään ensin sitä.

Ihminen on aina yksilö.
2 ihmistä on jo yhteisö.
Perhe on yleistäen pienin ja luontaisin yhteisö.
Kun puhutaan yhteisön tasa-arvosta ja demokratiasta on syytä kiinnittää aina ensin huomio siihen, kuinka se tuossa pienimmässä yhteisössä toteutuu. Eli kuinka yksilöt kohtelevat siipirikkoja ja heikompiaan. Tai naisia ja lapsia.
Ja jos jauhot on homeessa, niin turha siitä on kovin kummoista kakkua lähteä leipomaan.

Siksi lyönkin heti alkuun kalterit kiinni, niin että hiukan kolahtaa, mutta toivon että fiksu lukija vielä löytää avaimensa jostakin. Ja voipa olla että kolisuttelen niitä välillä kovaakin, mutta eipä minua haittaa jos jonkun kengässä kivi hiertää. Ottaa sen kiltisti pois ja lakkaa valittamasta.

Yksilönvapaudet ja yksilönoikeudet on hulluutta pahimmillaan. Vapautta ei ole, tasa-arvoa ei ole, on vain vastuuta ja velvollisuuksia, joita voi vaihtaa sopimuksilla vapauteen ja tasa-arvoon.
Jos hyvä tuuri käy.
On siis vain rajoja ja velvollisuuksia. Ja jos maalatut rajat eivät jotakin pidättele, niin lopulta nuo rajat pystytetään aina raudalla ja väkivallalla. Ja se ei ole kivaa, ainakaan minun mielestä.

Enkä suinkaan ole kiistämässä oikeuksia, sillä onpa roskakuskillakin on oikeus kesälomaansa, kunhan on ensin täyttänyt velvollisuutensa.

Mutta jos roskakuski tietää tuon, liberalisti ei. Hän haluaa ensin oikeudet ja vapaudet, mutta ilman vastuuta ja velvollisuuksia. Ja roskakuski maksaa sen lopulta, isolla autolla kun ajaa. Sillä isokin auto palaa.

Liberalismi on hyvin kaunis aate, mutta se huutaa usein suloisen seireenin suulla. Sen äänen tunnistaa huudosta joka vaatii oikeuksia ja vapauksia, mutta ei puhu velvollisuuksista ja rajoista lainkaan. Ja siksi se onkin niin suloinen ja vastustamaton.
Eräs sen piirre on havaita kuinka kaikilla pitäisi olla oikeus johonkin. Vähintään itsellä ja sillä viiteryhmällä johonka itse kuuluu.
En tiedä eivätkö ihmiset käy enään vessassa? Jos muutoin on laiska ajattelemaan, niin vessa voi olla sopiva paikka ajatteluun. Vain tovi päivässä, ja jokainen sen tietää.
Liberalismi on hölynpölyä.

Pikkurikollinen voi olla ahdasmielinen konservatiivi, joka hakkaa vaimonsa aina viikonpäätteksi. Mutta onnekseen hän ei ole liberalisti, jolla on siihenkin oikeus ja vapaus. Tuo ahdasmielinen konservatiivi tietää, että tuollakin vapaudella ja oikeudella on hinta.
Ja se on raskas, jota hän ei ole valmis maksamaan. Siksipä tuon ahdasmielisen konservatiivin on täytynyt tehdä valinta. Hän on vaihtanut yksilönoikeutensa vapauteen, eikä ole koskaan nostanut nyrkkiään heikompaa vastaan.

Mutta, luonnossa toimii vapaus, liberalismi ja anarkia. Kanalla on vapaus, ketulla on vapaus, mutta tuolla vapaudella on aina hinta. Eikä kumpikaan, kana tai kettu ole väärässä.

Mutta käännetään katse heikoimpiin. Täydellisessä vapaudessa, eli luonnossa heikoin maksaa aina korkeimman hinnan. Siksi siipirikko lintu on arka, ja haavoittunut susi on vaarallinen.

Ihmiselle annattiin järki, mutta perin hullusti hän tuota monesti käyttää. Rajojen tarkoitus on suojella heikompia, eikä suinkaan rajoittaa vapauksia. Päinvastoin rajat ja vastuu tuovat vapauksia.
Ja jos huomaat, siellä missä heikoimpien asema on parempi, siellä myös vapaus on laajempi.
Kysynkin liberaalilta, onko sinulla oikeus imurointiin? Onko sinulla oikeus tiskaamiseen?
Vai onko se vain jonkun velvollisuus, jos se kerran kuitenkin on tehtävä?
Entäpä tasa-arvo? Mihin se päättyy?
Niin, öljynvaihtoonpa tietenkin.

Seireenin äänen arvaa siitä että se pyrkii huutamaan koviten ja kauneimmin. Sillä se luulee, että se joka huutaa koviten ja kauneimmin voittaa.
Höpöhöpö.
Vapaus ja tasa-arvo tulevat vain rajojen, velvollisuuksien ja sopimusten kautta. Mutta jos ei ole rajoja, eikä velvollisuuksia, on vain oikeuksia, niin sopiminen on yllättävän vaikeaa.
Siksi minä olen ottanut imurin kauniisiin kätösiini, vaikka se tällaiselle umpimieliselle onkin naisten puuhaa.
Enkä minä vaadi ketään vaihtamaan öljyjä, vaikka tiedänkin että liberaali niin tekisi. Liberaalilla on toki siihenkin oikeus.
Minä ahdasmielisenä konservatiivinä tiedän että velvollisuus ja vastuu tulevat ensin, ja vasta sitten voidaan neuvotella vapauksista ja tasa-arvosta. Pyrin siis täyttämään jokaisen velvollisuuden, mutta tietäen etten siihen koskaan pysty. Mutta yritänpähän kuitenkin. Se antaa minulle oikeuden neuvotteluun. Ei huutamaan: Minä olen oikeassa!
Vasta kun olen ensin imuroinut, voin neuvotella kenen vuoro se seuraavaksi on. Ja tiedätkö, neuvottelu on yleensä helppoa.

Ei tarvitse kaivaa kirvestä tai nyrkkiä, niinkuin liberaalin ja hullujen on aina lopulta tehtävä. Umpimieliset hölmöt toki tarttuvat nyrkkiin, mutta se on hölmöyttä, eikä hölmöys kuole koskaan.
Päinvastoin, se näyttää lisääntyvän päivä päivältä.
Ja tuo varsin ikävä piirre, että konservatiivisissa ihmisissä on toki paljon umpimielisiä idiootteja, jotka katsovat vain omaa napaansa, ja hallitsevat pelolla, ei ole konservatismin vika. Syy on taas tyhmyys.
Mutta minä en halua nähdä sitä päivää, jolloin nuo umpimieliset hullut ryhtyvät liberaaleiksi. Siitä se vasta hulina alkaakin.

Onneksi Suomessa on oppivelvollisuus, eikä oppivapautta. Onneksi Suomessa on velvollisuus noudattaa lakia ja asetuksia, eikä vapautta noudattaa niitä.
Onneksi parkkipaikat ovat perin konservatiivisia. Niissä on maalatut rajat ja tarkoin merkityt invapaikat, eikä kenelläkään ole vapautta parkkeerata miten lystää. Onneksi jonot ovat aina yleensä perin konservatiivisia ja harva ottaa liberaalisia vapauksia ja ryhmittyy kassajonossa miten tahtoo.
Kaikkialla on tarkat rajat ja ne ovat perin konservatiivisia.
On perin hienoa että kaupungit ovat konservatiivisia. Sielläkin on tarkat rajat ja säännöt joiden puitteissa elää ja ajaa.
Liberaalissa kaupungissa roskakuski ei lopulta aja. Se ei yksinkertaisesti pysty ajamaan, sillä auto paloi jo pari korttelia takaperin.
Liberalismi johtaa lopulta anarkiaan. Viimeistään silloin kun ne konservatiiviset pölvästi kääntyvät liberaaleiksi. Ja se on aivan samanlaista vastuuttomuutta, kuin antaisi lapsille tulitikut heinäladossa.

Mutta niitä tarkkoja rajoja on joskus vaikea havaita, sillä ne sisäistetään usein jo lapsena. Esimerkin kautta.

Mutta nuo rajat ja sopimukset ovat hyvin kulttuurisidonnaisia, Ne opitaan pääsääntöisesti lapsuudessa. Ja lapset on loistavia oppimaan.
Lapsuuteen kuuluu tiukat rajat. Pipo vedetään pakkasella päähän. Nurkkiin ei syljetä, eikä paikkoja tahallaan rikota, ketään ei lyödä.
Kun lapsi oppii nuo rajat ja säännöt, voidaan sille antaa vastuuta, joka tuo vapauksia. Se voi vapaasti siis kulkea ulos ja sisälle. Se voi vapaasti leikkiä hiekkalaatikolla, jossa se oppii ymmärtämään miksi hiekkalaatikossa on tiukat rajat.
Kun lapsi oppii nuo rajat, sekä osaa ottaa vastuun tekemisistään, se saa vapauksia.
Ja lapset oppivat nuo hyvin helposti. Ei siihen tarvita pelkoa tai väkivaltaa.
Pelolla on helppo hallita, mutta pelolla oppii lapsikin silloin hallitsemaan.

Mutta mitä isommaksi ihminen kasvaa, sitä tyhmemmäksi se usein käy. Ja mitä tyhmempi on ihminen, sitä korkeammat rajat se tarvitsee. Ja tyhmyyden paljastaa yleensä täydellinen itsekritiikin puute. Heti menee herne nenään, kun kuulee kritiikkiä.
Täydellisen hölmön voi helposti löytää sellaisesta, joka ajattelee joko itseään tai sitä viiteryhmään, johon kuuluu. Se ei ota muita huomioon.

Niinpä mitä vanhemmalle niitä rajoja joudutaan opettamaan, sitä työläämpää se on. Ja silloin keinotkin on kovemmat. Ei se ole perin harvinaista että joku hölmö parkkeeraa invapaikalle tai kaupan ovien eteen. Se voi olla jopa erään ryhmän erityispiirre. Ei se mitään vapautta tai tasa-arvoa ole. Se on silkkaa hölmöyttä. Ei se ole harvinaista että joku alistaa naisia tai lapsia ja nauttii vallasta. Se on hölmöyttä ja hulluutta.
Turpaan vaan, huusi muuten se pikkurikollinen tähän väliin.

Mutta kuten tuossa mainitsin, kaikki säännöt, rajat, vastuut ja vapaudet ovat hyvin kulttuurisidonnaisia juttuja.
Mikä ei toimi hiekkalaatikolla, ei toimi muuallakaan. Niinpä sellaiset kulttuurit, jossa nainen on miehen omaisuutta ja lapset eläimiin verrattavia, on hankalia. Niinpä ensiarvoisen tärkeää työtä noille liberaaleille ja tasa-arvon kannattajille olisikin ensisijaisesti puuttua fyysisesti heikompien, eli yleensä naisten, lasten asemaan. Voisivat jättää homojen oikeudet hetkeksi pöytälaatikkoon, sillä ei kukaan heitä uhkaa tai ole kivittämässä. Ei heitä kukaan alista.
Harva kissojakaan vihaa, siksi että ne hiekkalaatikolle tekevät tarpeensa. Kyllä minä ymmärrän että kissan on vaikeaa olla niin tekemättä. Vastuu on minulla. Minä voin laittaa pressun hiekkalaatikon päälle, eikä se ole kissojen oikeuksien rajoittamista. En minä ole ole sodassa ketään vastaan, mutta taatusti nousen takajaloille jos kissa käy päälleni siksi että peittelen hiekkalaatikon muovilla ja muka rajoitan sen vapauksia.
Niin en ole koskaan tekemässä, mutta hölynpöly on hölynpölyä, vaikka se sanoisi montakin kirjaa lukenutkin ihminen.

Kissa ei siis koskaan opi olemaan paskomatta hiekkalaatikkoon, mutta lapsi oppii. Hiekkalaatikko on hyvin rajattu alue. Ja jokainen hiekkalaatikolla leikkinyt tietää miksi nuo rajat, eli neljä lautaa sen ympärillä on.
Liberaaleille ne on usein suuri rajoitus.
Mutta jos ihminen oppii kaiken helpoiten lapsena ja vieläpä esimerkistä, on kulttuurilla suuri merkitys.
Ja edelleenkin hulluille tuulenhuutajille lausun. Minä pidän erilaisista kulttuureista. Minä pidän kovasti myös kissoista, vaikka ne ei hiekkalaatikon rajoja kunnioitakaan.
Minun etiikkani on aina valmis jakamaan ruokansa heikomman kanssa, ja antamaan jokaiselle siipirikolle suojan. Mutta minä en ole nähnyt yhtäkään liberaalia, joka olisi valmis samaan.

Jokaisella tulisi olla oikeus ruokaan, ja turvaan, eli elämään ilman pelkoa. Se sisältää koskemattomuudeen, niin henkiseen kuin fyysisen, mitään muita oikeuksia ei ole. Sen jälkeen on vain velvollisuuksia jotka voi vaihtaa vapauteen. Jos ei opi leikkimään hiekkalaatikolla rikkomatta toisten juttuja, tai olemaan heittelemättä hiekkaa kenenkään silmille, otetaan lapiot pois. Ei se niin vaikeaa ole.
Kaikki muut oikeudet on vain hölynpölyä taikka sopimuksia.. Tuon jälkeen on vain rajoja ja velvollisuuksia jotka opittava täyttämään. Vasta sitten tulevat vapaudet.
Niinpä jokaiselle siipirikolle ja pelon keskeltä pakenevalle on annettava keittoa, ja turvattava tuolta pelolta.
Mutta tämän jälkeen on kerrottava että tästä eteenpäin on velvollisuuksia. On opittava ne hiekkalaatikon rajat, jonka jälkeen siellä kaikki voivat ilolla rakentaa lähes mitä tahtoo.
Se tuo vapauksia.
Ja tiedätkö. Kun ihminen kokee että sillä on ymmärrettävät rajat, se oppii hyväksymään ne, se kokee turvallisuutta ja hyväksyntää. Silloin ihminen voi selvitä hyvinkin raaoista kokemuksista. Mutta turha ”paapominen” voi vain pahentaa asiaa.

Mutta liberaalit ovat siinäkin erimieltä. Sinulla on oikeus siihen ja tähän ja tuohon. He eivät ymmärrä yhtään minkään vertaa psykologiasta, eikä vähääkään erilaisista kulttuureista. Kaikki kulttuurit ovat omalla tavallaan hienoja, mutta joka kulttuurissa on umpimieliset heikkoutensa. Niin suomalaisessa kuin ranskalaisessakin, mutta käännäpä katse kauemmaksi, niin puhutaan jo rasismista.
Kissa on ihan kiva, mutta ei se kamalan kivaa ole jos se keventää oloaan sinne hiekkalaatikolle. Eikä se sitä tee pahuuttaan. Se ei vain ymmärrä niitä sääntöjä ja rajoja.
On ensisijaisen tärkeää pyrkiä opettamaan ne rajat. Jos ei opi, niin tehdään korkeammat rajat.
Mutta jos oikeita asioita vain hymistellään ja piilotetaan ne, niin joku lopulta keksii ajaa sen kissan yli.
Ei ihminen pohjimmiltaan mikään lammas ole. Se on kesytetty susi, jonka luontaisen vaistot nousevat pintaan muuttuneessa tilanteessa. Tai ne toimivat juuri niin kuin se on pennusta asti opetettu.
Jos ei koskaan ole oppinut itsekritiikkiä tai vaihtamaan kasettia, niin taatusti se sama nauha pyörii aina.

Mutta hölmöt liberaalit eivät myöskään ymmärrä. Luulenpa että kissatkin saattavat toisinaan olla fiksumpia kuin liberaalit. Heidän mielestään kaikilla, ja tietysti ennenkaikkea itsellä ja sillä omalla viiteryhmällä pitäisi olla oikeus kaikkeen ja täydellinen vapaus.

Vapaus ja tasa-arvo ovat äärimmäisen tärkeitä asioita. Mutta ne tulevat aina velvollisuuksien rajojen ja hyväksynnän kautta, joita arvot ja etiikka kuljettavat.

Raamattua pidetään usein hyvin umpimielisenä opuksena, ja varmasti niin onkin.
Raamatun etiikan voi nimittäin helposti typistää kahteen lauseeseen.
Rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi. Tee lähimmäisellesi se minkä tahtoisit itsellesi tehtävän.
Se on hyvin hankalaa etiikkaa, jos peili on vain oman naaman tuijotteluun.
Mutta etiikasta puhuttaessa olisi hyvä tiedostaa miksi ne rajat siinä hiekkalaatikossa ovat. Ei ne rajoita kenenkään oikeuksia. Päinvastoin, ne on tärkeitä pelisääntöjä, joiden tarkoitus on hyvä. Se että kaikilla on kivaa.
Mutta etiikka ja arvot kulkevat nyt hassuun suuntaan. Yhtäkkiä kaikilla pitäisi olla vapaus kantaa sinne laatikolle oma tivoli. En minä sitä kiellä etteikö se hauskaa voisi olla, mutta onko se järkevää onkin jo tarkan pohdinnan paikka. Silloin sen hiekkalaatikon ja niiden laitojen alkuperäinen tarkoitus katoaa. Siitä on kyse, ei sen kummemmasta.


Jaa.
Nyt tuli paasattua, ja meinasi se hamehommakin unohtua kokonaan.
Ja jos sanoin olevani ahdasmielinen ihminen, mutta en aivan umpihölmö, käskee etiikkani tekemään itse niin, kuin haluaisin muidenkin tekevän. Siksi puin hameen päälle, mutta riisun sen nyt.
Jokainen pukeutukoon kuten tahtoo. Jos joku kokee siveäksi pukeutumiseksi hameen, niin olkoon niin. Jos mies vaatii vaimoaan pukeutumaan hameeseen, tehköön ensin itse niin.
Muutoin hän on pelkkä hölmö, eikä homeisista jauhoista synny koskaan kovin kummoista kakkua.
Teillä liberaaleilla on paljon työsarkaa.
Tällainen konservatiivi leikkii hymyssäsuin hiekkalaatikollaan ja yrittää näyttää esimerkkiä.
Eikä se siirrä joka huutelijan pyynnöstä niitä laitoja tai tee tivolille tilaa.


Ps. Tuo työtoverini ja alteregoni, pikkurikollinen pui minulle nyt nyrkkiä. Se antoi minulle vapauden tulla hiekkalaatikolleen, koska lupasin kuulemma kolisutella hiukan kaltereita ja piirtää tyhmälle roskakuskille syvemmät rajat. Se sanoo että kiertelin asiaa pitkäveteisesti kuin hullu tunkiota, tökkäämättä kertaakaan.
Annan siis tuolle pikkurikolliselle viimeisen sanan:
Roskakuskit joutuvat helvettiin! Ainakin liberaalit, jos ajelevat laitoja kumoon.
Ja pistäkää kaikki taaperoikäiset diskoon, niin oppivat statustaan kohottelemaan ja sisäistämään aikuisten maailman. Poltetaan laidat ja toivotetaan tivoli tervetulleeksi! Tervetuloa uuteen ja vapaampaan maailmaan!