Lasten mielikuvitusmaailma.

Minun täytyy myöntää että arvostan usein lapsia enemmän kuin aikuisia, ja väitänpä että typeryys on liian usein suoraan verrannollinen ihmisen ikään.
Toki elämänkokemus, mikä kasvaa iänmyötä, vähentää kasvavaa typeryyden vaikutusta, ja niinpä vanha voi olla hyvinkin viisas.

Mutta mikä tekee lapsuudesta hauskaa, on mielikuvituksen käyttö ja spontaani ilo. Ja lasten mielikuvitusta kehittää sadut ja leikit. Jos saisin suositella satuja myös aikuisille, niin ehkä ensimmäinen suosistukseni olisi Björn Wahlroosille tarina Keisarin uusista vaateista.
Mutta koska en arvosta Wahlroosia ja tiedän että hän arvostaisi minua vielä vähemmän, mikäli tuntisi, niin jätän suositukseni väliin.

Astrid Lingrenin Peppi Pitkätossu ja Allu Tuppuraisen Röllipeikko ovat äärimmäisen hienoja tarinoita hahmoista jossa tapahtuu kommelluksia, mutta sydän on puhdasta kultaa.

Ja sattuipa käsiini kamera, kaunista suomalaista talvimaisemaa ja hauska laulu. Laulun tarina kai kertoo lasten mielikuvitusmaailmasta sekä haaveilusta ja laulun tarinassa on tietysti opettavainen loppu.
Mutta en ollut liian uskollinen laulun tarinalle, vaan lisäsin siihen hiukan omiani niin että se ilahduttaisi valtaosaa katselijoista, mutta aiheuttaisi joillekin myös oikosulkuja.
Olkaa hyvä, tarina suomalaisesta supersankarista ;)



ps. Kaikilla oli lämmintä ja hauskaa, eikä kuumaa kaakaota unohdettu. Paitsi itse jouduin riisumaan märät vaatteet laiturilla, sillä sauna oli lukittuna. Ja harmi että tietokoneen näytönojain vetelee viimeisiään, eikä antanut mahdollisuutta parin uusintaotoksen käyttöön. Mutta ehkäpä hiukan myöhemmin...